Matkat: Kiväärimiehiä georgialaisessa hedelmätarhassa

Turvamiehet tarkkailevat valppaina Etelä-Ossetiaan avautuvaa maisemaa.

Tuskin olen ehtinyt laskeutua minibussista hedelmätarhaan, kun valkoinen koira hölkkää luokseni häntä heiluen ja tökkää minua  käteen mutaroiskeiden täplittämällä kuonollaan. En silti uskalla silittää. Joku  koiraa on kuitenkin selvästi pitkien vartiovuorojen aikana hellinyt.

Ystävällinen tervetulotoivotus on yllätys, sillä olemme Georgiassa, Etelä-Ossetian hallinnollisen raja-linjan vieressä ja aivan Tskhinvalin kaupungin edustalla. Tänne ei siviileillä normaalisti ole asiaa, mutta suomalainen toimittajaryhmä on päästetty paikalle Georgian sisäministeriön edustajan valvonnassa.

Olemme jonkun georgialaisen entisessä hedelmätarhassa, mutta enää hän ei sinne pääse satoaan korjaamaan. Heti minibussin edessä kohoavat suurista autonrenkaista kasatut suojamuurit, jotka on peitetty vihreillä verkoilla ja maastokuvioiduilla pressuilla. Yhteen muureista on jätetty ampuma-aukko. Tankkeja ei tuollaisilla pysäytetä.

Kuljemme muurien lomitse hedelmäpuiden ympäröimälle aukiolle, ja siinä se on: näkymätön hallinnollinen rajalinja. Ei pikkilankaa eikä verkkoaitaa, vain kaksi lomittain olevaa puomia. Niiden takana noin sadan metrin päässä hulmuavat Venäjän ja Etelä-Ossetian liput, Venäjän vähän ylempänä.

Venäläisiä ei näy, vaikka he kuulemma partioivat alueella jonkin verran. Pääasiassa venäläiset kuitenkin seuraavat tapahtumia näkyvästi esillä olevien valvontakameroiden välityksellä. Minkäänlaisessa kontaktissa aluetta tarkkailevat georgialaiset ja venäläiset poliisit tai rajavartijat eivät ole keskenään. Sotilaita hallinnollisella rajalinjalla ei aseleposopimuksen  mukaan saa olla.

Tässä georgialaisessa tukikohdassa tilannetta tarkkailee kerrallaan muutama kymmenen poliisia, ja sisäministeriön edustajan mukaan georgialaisia tarkkailupisteitä on Etelä-Ossetian hallinnollisella rajalinjalla "paljon".  Venäläisiä todennäköisesti vielä enemmän.

Meitä suojaamaan on varta vasten tuotu Gorista  kuusi aseistettua turvamiestä, jotka vartioivat valppaina ryhmämme ympärillä. Uskon sen olevan osin esitystä, sillä tässä hedelmätarhassa on viimeksi ollut aseellisia välikohtauksia heti 2008 käydyn sodan jälkeen. Täysin riskitön vierailumme ei silti tietenkään ole. Hallinnollisilla rajalinjoilla on kahakoita, ja viimeksi Abhasian rajalinjalla surmattiin siviili   toukokuussa.

- Lähinnä venäläiset ottavat kiinni väärälle puolelle eksyneitä paimenia ja pelottelevat ja sakottavat heitä, sisäministeriön edustaja sanoo.

Ensimmäinen kyltti kieltää etenemästä, jälkimmäinen julistaa, että ollaan Etelä-Ossetian tasavallassa.

Puomien vasemmalla puolella, ehkä kahden kilometrin päässä, avautuu Georgian sodassa kovia kokenut Etelä-Ossetian pääkaupunki Tskhinvali, mutta enää sinne ei ole tältä puolen puomien mitään asiaa. Tukikohdan puomit avataan ainoastaan sairaskuljetuksille poliittisena hyväntahdon eleenä. Terveyspalvelut Tskhinvalissa ovat romahtaneet, joten Etelä-Ossetiasta voi yhä päästä lääkärintodistuksella hoitoon Georgiaan.

Valkoinen koira juoksentelee hilpeänä tännimmäisen puomin edessä. Itse en uskaltaisi niin lähelle.

- No koirat saavat mennä läpi, mutta eivät ne mene, sillä meillä on paremmat murkinat, sisäministeriön edustaja sanoo, ja toinen suupieli kohoaa aavistuksen kivikasvoissa.

Parempi koirien on varmasti hallinnolliselta rajalinjalta pois pysyäkin. Ainakin Abhasian reunamilla rankkasade saattaa yhä huuhtoa esiin räjähtämättömiä miinoja.

Puomien oikealla puolella tukikohdan reunamilla levittäytyy avoin, venäläisten valvontakameratolppien  halkoma tasankomaisema Etelä-Ossetiaan. Tukikohdan maastopukuiset poliisit kasaavat uudelleen sen eteen  romahtaneita,  kuulemma sodan jäljiltä olevia autonrengasmuureja. Harjanteen alla on maahan kaivettu bunkkeri.

- Käytämme maastopukuja siksi, että täällä on niin mutaista, sisäministeriön edustaja rauhoittelee.

Hedelmätarhassa ei oikeastaan ole pelottavaa, mutta huomaa olevansa varuillaan ja vakava. Suomalaiselle, armeijan käymättömälle naiselle sota ei äkkiä enää olekaan Paapan tarinointia lapsuudessa tai uutiskuvaa televisiossa. Täällä sota on läsnä, vaikkakin jähmettyneenä. Aseitakin arastelee, vaikka ne ovat esillä omaksi turvaksi. Tbilisin syyskuinen helle on jäänyt taakse, ja tuulee hyytävästi. Tavallaan se sopii tunnelmaan, ja voi vilu olla hiukan henkistäkin.

Taivaanrannassa voi erottaa  venäläisten vihreän bunkkerin ja valvontakameroin varustetut tornit.

Tskhinvalin liepeillä ei saa valokuvata, joten matkamme jatkuu läheiseen Ditsin kylään. Sen laitamilla hallinnollinen rajalinja on rennompi. Pääsemme myös kuvaamaan vihreitä kylttejä, joilla venäläiset ovat viime aikoina alkaneet merkitä reviiriään.

Taas ollaan hedelmätarhassa. Neuvostoaikaan Georgia eli silloinen Gruusia oli koko Neuvostoliiton hedelmäkori.  Hedelmäpuiden katveessa  tyynesti heinää rouskuttava harmaavalkoinen hevonen voisi olla Peppi Pitkätossun.

Nyt vastassa on korkea verkkoaita, ja kylttien oikealta puolelta avautuvassa tasankomaisemassa erottuu vihreä peltibunkkeri, jossa toimittajakollega havaitsee liikettä. Venäläisten varsinainen tarkkailuasema näkyy kauempana. Taivas tummenee dramaattiseksi, ja turvamiehet asettuvat sitä vasten kuin maalaukseen.

Matkalla takaisin minibussille poimimme  luumuja suoraan puusta. Ehkä makeimpia ja maukkaimpia koskaan syömiäni. Isäntämme sisäministeriöstä ojentaa niitä meille vielä kourallisen evääksi.

Lähdön hetkellä bussin viereen ilmestyy hyvin vanha nainen ja vilkuttaa meille ikkunan läpi. Mihinpä leski nyt olisi kotoaan hedelmäpuiden katveesta lähtenyt. Toivon, että hevonen  on hänen.

Harmaavalkoinen hevonen laiduntaa aivan hallinnollisen rajalinjan vieressä.

FAKTA:

*Osseetit ovat Kaukasuksella asuva etninen ryhmä. He asuvat nykyisin Venäjälle kuuluvassa Pohjois-Ossetian maakunnassa sekä virallisesti Georgiaan kuuluvalla Etelä-Ossetian alueella. Osa Etelä-Ossetian asukkaista on yhä etnisiä georgialaisia, vaikka valtaosa heistä onkin paennut sotia muualle Georgiaan.

*Alueen viimeisin eli Georgian sota käytiin elokuussa 2008 Georgian sotavoimien ja Etelä-Ossetian armeijan sekä Venäjän joukkojen välillä.

*Georgia allekirjoitti Euroopan Unionin ja Etyjin laatiman tulitaukosopimuksen 15. elokuuta ja Venäjä 16. elokuuta 2008, ja nyt Georgian ja Venäjän välillä vallitsee aselepo. Diplomaattiset suhteet ovat poikki, mutta kaupankäynti maiden välillä on taas käynnistynyt.

*Georgian sodan taustalla oli Etelä-Ossetian pyrkimys irrottautua valtiollisesti Georgiasta, ja se on osa pitkäaikaista Etelä-Ossetian  konfliktia.  Georgian näkökulmasta kysymys oli kapinallisen maakunnan kukistamisesta ja Venäjän näkökulmasta rauhanturvasopimuksen voimaansaattamisesta.

*Venäjä on virallisesti tunnustanut sekä Etelä-Ossetian että Georgian luoteisosassa sijaitsevan Abhasian itsenäisyyden. Valtaosa YK:n jäsenvaltioista pitää niitä kuitenkin osana  Georgiaa ja katsoo Venäjän miehittäneen alueet.

*Euroopan unionilla on Georgiassa siviilitarkkailuoperaatio, jossa seurataan tapahtumia sekä Etelä-Ossetian että  Abhasian hallinnollisella rajalinjalla. EUMM-operaatioon osallistuu toistakymmentä suomalaista.


(Edit. 2.10. korjattu tekstiin termi hallinnollinen rajalinja sekä  Fakta-osion viimeiseen kohtaan Etelä-Ossetia)